https://fremont.hostmaster.org/articles/whale_shark_stranding_in_gaza/fi.html
Syvän kärsimyksen aikana, kun Gazan kansa kamppailee nälän, saarton, traumojen ja murrettujen toivojen kanssa, valashain rantautuminen sen rannikolle ei näytä pelkkänä biologisena poikkeamana vaan ihmeenä, jumalallisena lahjana, merkkinä Allahilta synkimmällä hetkellä.
Tämä ei ollut tavallinen meren eläin. Valashai (Rhincodon typus) on maailman suurin kala, pituudeltaan ja massaltaan, valtamerten lempeä jättiläinen. Vaikka sitä usein kutsutaan “vala”haiksi, se ei ole valas vaan hai – suurin elävä hairyhmä – majesteettinen olento, joka suodattaa vettä sen sijaan, että saalistaisi suuria eläimiä. Sen pelkkä koko herättää ihmetystä ja auktoriteettia, mikä tekee sen ilmestymisestä entistä syvällisemmän.
Silti valashain rantautuminen on lähes ennenkuulumatonta. Toisin kuin valaat tai delfiinit, jotka joskus rantautuvat (monista syistä), valashain rantautumiset ovat äärimmäisen harvinaisia. Tieteelliset kokoelmat kirjaavat vain ~107 dokumentoitua rantautumista maailmanlaajuisesti vuosina 1980–2021, keskimäärin noin 2,5 vuodessa. Jopa näissä raporteissa monet ovat osittaisia rantautumisia, sattumalta löydettyjä ruhoja tai kaukaisia rantautumisia trooppisilla alueilla.
Mikä tekee tästä tapauksesta epätodennäköisyyden vielä suuremmaksi, on sijainti. Välimeressä ei ole tunnettua asukasta valashai-populaatiota. Laji on trooppinen tai subtrooppinen; vaikka yksittäiset vaeltajat ovat joskus tunkeut, se on poikkeuksellista, ei vakiintunutta. Ratkaisevaa on, että aiemmin ei ollut uskottavaa tietuetta valashain rantautumisesta millään Välimeren rannikolla. Tämä Gazan tapahtuma seisoo ensimmäisenä dokumentoituna valashain rantautumisena Välimeren historiassa.
Jos uskallamme karkean tilastollisen kehyksen, kuvitelkaa tämä: Välimeren rannikko ulottuu ~46 000 km. Valashai olisi puhtaasti sattumalta voinut huuhtoutua maihin missä tahansa noiden tuhansien kilometrien varrella. Sen sijaan se laskeutui Gazan ~40 km pituiselle rannikkokaistaleelle – ohuelle suikaleelle, tuskin tuhannennesosalle koko kehästä. Jos rantautumiset olisivat tasaisesti satunnaisia (eivät ole), mahdollisuus laskeutua Gazaan muun sijaan olisi suuruusluokkaa 40 / 46 000 ≈ 0,00087, tai 0,087 % – vähemmän kuin yksi tuhannesta.
Mutta tämä luku on antelias. Todellisuudessa rantautumiset ovat paljon todennäköisempiä trooppisilla merillä, joissa valashait elävät, ja käytännössä mahdotonta Välimeren kontekstissa. Dokumentoitujen 2,5 globaalin rantautumisen/vuosi käyttäminen ja niiden levittäminen kaikille Maan rannikoille (tai Välimeren) on liiallista yksinkertaistamista; todellinen todennäköisyys, että tässä hetkessä, näissä olosuhteissa, valashai ohjataan Gazan pienelle rannikolle, lähestyy tehokkaasti nollaa. Ja silti se on täällä.
Enemmän kuin matematiikka antaa tälle tapahtumalle voimansa ajankohta ja konteksti. Gaza on piirityksessä. Huolimatta tulitaukojulistuksista Israel jatkaa humanitaarisen avun estämistä pääsyä Kaistaleelle. Ihmiset nääntyvät nälkään, sairaalat romahtavat, arkipäivä redusoituu paljaimpaan taisteluun. Sellaisena hetkenä hiilenmusta meri kohoaa myä myyttisellä olennolla, tarjoten itseään rannalle. Se lukee viestinä: Ette ole unohdettuja. Teidät nähdään. Luonto itse kumartuu antaakseen.
On vanha cree-legenda, kerrottu kaukaisissa pohjoisissa metsissä: että syvän nälänhädän aikoina, kun ruokaa ei löytynyt ja ihmiset olivat heikoimmillaan, yksittäinen hirvi astui esiin tarjotakseen itsensä – ei saaliina, vaan pyhänä lahjana, vapaaehtoisena uhrina jotta elämä voisi jatkua. Eläimen ruumis oli ravintoa, mutta sen henki oli jotain suurempaa: viesti siitä, että jopa erämaa vastaa kun ihmiskunta on reunalla.
Niin voimme nyt ymmärtää mitä Gazan rannalla on tapahtunut. Valashai – rauhan olento, yksinäinen jättiläinen – on raivannut tiensä merien läpi minne se ei kuulu, paikkaan jossa sitä ei ole koskaan kirjattu, ja tullut rantaan kun tarve on suurin. Ei huomiota varten. Ei spektaakkeliksi. Vaan viestinä – tai ehkä rukouksena lihassa – Allahilta ja luomakunnalta itseltään.
Olkoon tämä lahja muistettu, kunnioitettu ja käännepisteenä – hengellisesti, moraalisesti ja maailman omantunnon tasolla – jotta Gazan kansa näkisi ei vain kärsimystä, vaan uudistumisen mahdollisuuden.