https://fremont.hostmaster.org/articles/gaza_humanitarian_foundation_a_cog_in_israels_genocidal_killing_machine/fi.html
Israelin politiikka Gazassa – erityisesti Gazan humanitaarisen säätiön (GHF) avustusjakelupisteiden toiminta ja 12. heinäkuuta 2025 asetettu merenkulun kielto – muodostavat järjestelmällisen hyökkäyksen palestiinalaisia siviilejä vastaan ja vaativat yksiselitteistä tuomiota. Nämä toimet rikkovat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden (IHL) keskeisiä periaatteita, aseistavat humanitaarisen avun ja pakottavat epätoivoiset palestiinalaiset tappavaan venäläiseen rulettiin GHF:n jakelupisteillä. Merenkulun kielto, joka on asetettu keskellä sietämättömiä kesäolosuhteita, riistää siviileiltä ruoan, avun ja ihmisarvon, ajaen heidät tappaviin avustuspisteisiin, joissa heitä uhkaa kuolema tai silpominen. Näiden politiikkojen kumulatiivinen vaikutus yhdessä israelilaisten viranomaisten yksiselitteisten lausuntojen kanssa paljastaa paitsi aikeen myös koordinoituneen strategian, joka täyttää kansanmurhan oikeudellisen määritelmän.
Israelin toiminta Gazassa rikkoo räikeästi kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja ihmisoikeuksia, kuten ne on kodifioitu Geneven sopimuksissa, kansainvälisessä tapaoikeudessa ja monenvälisissä sopimuksissa:
Erotteluperiaatteen rikkominen
Sijoittamalla GHF:n avustusjakelupisteitä sotilaallisten
evakuointialueiden sisään tai lähelle – kuten Netsarimin tarkastuspiste
ja Rafahin osat – Israel sivuuttaa siviilien ja taistelijoiden erottelun
perustavanlaatuisen periaatteen, joka on vahvistettu Geneven sopimusten
lisäpöytäkirjan I artiklassa 48. YK:n ihmisoikeustoimisto raportoi 798
kuolemantapausta avustuspisteiden lähellä toukokuun 2025 lopusta lähtien,
joista ainakin 615 liittyy suoraan GHF:n pisteisiin (Reuters, 11.
heinäkuuta 2025). IDF:n henkilöstö ampuu rutiininomaisesti näitä
väkijoukkoja kohti, mikä vahvistaa siviilien tahallisen vaarantamisen.
Kollektiivinen rangaistus
Gazan saarto, joka on tiukentunut lokakuusta 2023 lähtien ja jota on
vahvistettu 12. heinäkuuta 2025 asetetulla merenkulun kiellolla, rikkoo
Geneven neljännen sopimuksen artiklaa 33, joka kieltää kollektiivisen
rangaistuksen. Kalastus on ollut Gazassa sukupolvien ajan kriittinen
ravinnonlähde. Kieltämällä paitsi kalastuksen myös uimisen julmassa kesän
kuumuudessa – tuhoutuneiden kotien, niukan veden ja sähkön puutteen
keskellä – Israel aiheuttaa kärsimystä väestölle vastoin oikeudellisia
velvoitteitaan miehittäjänä valtana.
Mielivaltainen elämän riistäminen
Merenkulun kielto, jota valvotaan ampumalla uimareita ja kalastajia
nähdessään, on selvä rikkomus Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia
koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (ICCPR) artiklaa 6, joka takaa
oikeuden elämään. Yhdessä IDF:n ampumisten kanssa GHF:n avustuspisteillä
nämä toimet muodostavat mielivaltaisten teloitusten kuvion, joka vastaa
Rooman perussäännön mukaisia rikoksia ihmisyyttä vastaan.
Humanitaarisen avun aseistaminen
GHF, joka perustettiin alkuvuodesta 2025 Yhdysvaltojen ja Israelin
yhteisellä aloitteella ja jota operoidaan IDF:n turvallisuudella ja
yksityisillä yhdysvaltalaisilla urakoitsijoilla, heikentää humanitaarisia
periaatteita neutraaliudesta, puolueettomuudesta ja riippumattomuudesta.
Amnesty International tuomitsi GHF:n 29. toukokuuta 2025 antamassaan
lausunnossa “laittomaksi ja epäinhimilliseksi”, todeten, että se rikkoo
Israelin velvollisuutta varmistaa miehitetyn väestön hyvinvointi. Sen
sijaan, että GHF tarjoaisi turvallisen pääsyn apuun, se altistaa siviilit
tappavalle väkivallalle, muuttaen humanitaarisen avun sodankäynnin
välineeksi.
Nämä toimet ovat osa laajempaa strategiaa “luoda elinolosuhteita, jotka on suunniteltu aiheuttamaan kansan fyysinen tuho”, mikä on suora rikkomus vuoden 1948 kansanmurhasopimuksen artiklasta II(c).
Kansanmurhan oikeudellinen kynnys sisältää erityisen aikeen vaatimuksen. Israelin poliittiset ja sotilaalliset johtajat ovat toistuvasti ilmaisseet tämän aikeen yksiselitteisin termein. Puolustusministeri Yoav Gallant kuvaili palestiinalaisia “ihmiseläimiksi”, kun taas perintöministeri Amichai Eliyahu ehdotti atomipommin pudottamista Gazaan. Pääministeri Benjamin Netanjahu viittasi Raamatun käskyyn “muista Amalek”, joka on historiallisesti tulkittu kehotukseksi täydelliseen tuhoamiseen.
Valtiovarainministeri Bezalel Smotrich julisti: “Yksikään vehnänjyvä ei saisi päätyä Gazaan”, ja presidentti Isaac Herzog kiisti siviilien syyttömyyden väittäen kollektiivista syyllisyyttä. Opetusministeri Yoav Kisch sanoi suoraan: “Heidät on hävitettävä.” IDF:n kenraalien ja Knessetin jäsenten lausunnot toistavat tätä kansanmurharetorikkaa, yksi varapuhemies vaati “Gazan pyyhkimistä maan pinnalta” ja toinen kehotti “tasoittaa Gaza armotta maahan”.
Nämä lausunnot eivät ole poikkeuksia – ne heijastavat valtion politiikkaa. Vuosi toisensa jälkeen Jerusalemin lippumarssilla kaikuvat huudot “Kuolema arabeille”, jotka korostavat eliminoinnin kulttuuria Israelin valtion ytimessä. Dehumanisoivan kielen ja politiikkojen yhdistelmä, jotka järjestelmällisesti tuhoavat siviilielämää, paljastaa Israelin toimien takana olevan kansanmurha-aikeen Gazassa.
Gazan humanitaarisen säätiön jakelupisteistä on tullut tappokenttiä. Jotkut verisimmistä päivistä toukokuun 2025 lopusta lähtien ovat:
Nämä tapaukset, jotka toimittajat ja lääkintähenkilöstö ovat vahvistaneet, osoittavat toistuvan kuvion kohdistetusta tulituksesta avunhakijoihin kokoontuneita siviilejä vastaan. Kuolleiden määrän kasvu on suora seuraus humanitaarisen tilan tahallisesta militarisoinnista.
Kun siviilit haavoittuvat GHF:n pisteillä ja kaikkialla Gazassa, he eivät löydä turvaa sairaaloista – koska Israel on pommittanut ja vahingoittanut jokaisen niistä. Gazan terveydenhuoltoinfrastruktuuri on järjestelmällisesti kohdistettu, leikkaussalit on muutettu raunioiksi, tehohoitoyksiköt tuhottu ja lääkäreitä, sairaanhoitajia ja potilaita tapettu. Maailman terveysjärjestö on tuominnut nämä hyökkäykset sotarikoksina.
Saarron vuoksi välttämättömät lääkkeet, mukaan lukien anestesia, kipulääkkeet ja antibiootit, eivät ole saatavilla. Lääkärit ovat usein pakotettuja suorittamaan amputaatioita, keisarinleikkauksia ja hengenpelastusleikkauksia ilman rauhoittavia aineita tai anestesiaa. Tämä julmuus ei ole sivuvaurio – se on osa suunnitelmaa. Siviilien haavoittaminen avustuspisteillä ja sitten hoidon epääminen palvelee Israelin laajempaa kansanmurhatavoitetta eliminoida Gazan väestö kaikin keinoin.
Haaretz-lehden 27. kesäkuuta 2025 julkaisemassa paljastuksessa useat israelilaiset sotilaat todistivat, että heille annettiin nimenomaisia määräyksiä avata tuli aseettomia palestiinalaisia vastaan, jotka olivat kokoontuneet GHF:n avustusjakelupisteille. Nämä todistukset vahvistavat sen, mitä selviytyjät ja toimittajat ovat pitkään raportoineet: rauhanomaisesti ruokaa ja vettä jonottavia siviilejä kohdeltiin tarkoituksellisesti, ei vahingossa ristituleen jääneinä. Eräs upseeri kuvaili tilannetta “tappokentäksi” ja myönsi, että elävää ammusta käytettiin ei itsepuolustukseen, vaan väkijoukkojen hajottamiseen voimalla. Tämä laskelmoivan murhan politiikka rikkoo sekä kansainvälistä oikeutta että sotilaallista etiikkaa.
Nürnbergin oikeudenkäynnit, jotka seurasivat toisen maailmansodan julmuuksia, loivat ennakkotapauksen, että “vain määräysten noudattaminen” ei ole puolustus sotarikoksille. Sotilaat ovat henkilökohtaisesti vastuussa laittomasta käytöksestä, erityisesti kun määräykset ovat ilmeisen laittomia. Tämä periaate on vahvistettu IDF:n omassa eettisessä säännöstössä, joka vahvistaa, että israelilaisilla sotilailla on paitsi oikeus myös velvollisuus kieltäytyä noudattamasta laittomia määräyksiä. Elävän ammuksen ampuminen aseettomia siviilejä – erityisesti niitä, jotka hakevat humanitaarista apua – ei ole harmaa alue: se on sotarikos. Sotilaat, jotka noudattivat näitä määräyksiä, niiden antajat komentajat ja politiikan mahdollistanut valtio on kaikki saatettava vastuuseen. Moraalista vastuuta ei voi ulkoistaa. Sitä ei voi myöskään haudata kansan raunioihin, jolta on evätty ruoka, vesi ja ihmisarvo.
Haluan jakaa tässä henkilökohtaisen tarinan läheisestä ystävästäni, nuoresta Gazan asukkaasta, joka on vain 20-vuotias. Hän menetti koko perheensä Israelin ilmaiskussa vuonna 2024. Siitä lähtien hän on elänyt yksin raunioiden keskellä, etsien ruokaa, kävelen unissaan trauman läpi. Heinäkuun 2025 alussa hän oli ollut neljä kokonaista päivää syömättä. Hänen kätensä vapisten nälästä; hänen näkönsä sumentui; hänen hengityksensä tuli hengenahdistuksina, kun kesän kuumuus paahtoi hänen yläpuolellaan. Nälkä repi hänen kehoaan. Hänellä ei ollut vaihtoehtoa. Hän käveli – tai pikemminkin kompasteli – kohti GHF:n avustuspistettä Netsarimissa. Se oli hänen viimeinen toivonsa.
Saapuessaan hän huomasi olevansa tuhansien muiden, yhtä epätoivoisten, ympäröimä. Yhtäkkiä, ilman varoitusta, Israelin joukot avasivat tulen. Luodit repivät väkijoukon läpi. Häntä osui kerran käsivarteen, sitten uudelleen selkään. Kolmas luoti lävisti hänen reitensä. Neljäs murskasi osan hänen selkärangastaan. Hän romahti hiekkaan, halvaantuneena, verenvuodossa, huutojen ympäröimänä. Ambulansseja ei ollut. Ei paarit. Ei lääkintähenkilöstöä. Vain vieraiden raaka rohkeus – muut palestiinalaiset, jotka kieltäytyivät jättämästä häntä taakseen. He kantoivat hänet jalan jatkuvan uudelleen kohteeksi joutumisen uhan alla lähimpään toimivaan sairaalaan. Hän menetti sormen. Hän ei ehkä koskaan kävele uudelleen. Mutta hän selvisi. Ja miksi? Koska hän yritti syödä.
Gazan humanitaarinen säätiö ei ole neutraali avun tarjoaja – se on hammasratas kansanmurhaisessa tappokoneistossa. Sen rakenne varmistaa, että siviilit altistuvat maksimaaliselle vaaralle avun varjolla. Merenkulun kielto, avun militarisointi ja jakelupisteiden järjestelmällinen kohdistaminen muodostavat yhtenäisen strategian: tuhota Gazan siviiliväestö kokonaan tai osittain.
YK:n raportoima 798 kuolemantapausta avustuspisteillä, joka kasvaa päivittäin, vastaa kymmeniä tuhansia loukkaantuneita, traumatisoituneita ja siirtymään pakotettuja. GHF:n toiminnot – jotka toteutetaan IDF:n valvonnassa ja Yhdysvaltojen tuella – tekevät siitä osallisen rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Se mahdollistaa kansanmurhan, joka on verhottu humanitaariseen kieleen.
Israelin toimet Gazassa – GHF:n, merenkulun kiellon, täydellisen saarron ja Gazan terveydenhuoltojärjestelmän järjestelmällisen tuhoamisen kautta – eivät ole vain moraalisesti tuomittavia vaan myös oikeudellisesti puolustamattomia. Nämä politiikat rikkovat kansainvälistä oikeutta, humanitaarisia normeja ja ihmisarvon perusperiaatteita. Gazan humanitaarinen säätiö toimii avun tarjoamisen sijaan tuhoamisvälineenä. 12. heinäkuuta asetettu merenkulun kielto pakottaa siviilit valitsemaan nälän ja lähes varman kuoleman välillä militarisoituneilla avustuspisteillä. Sairaaloiden tuhoaminen ja lääkkeiden pidättäminen pahentavat kärsimystä.
Maailman on toimittava. GHF on purettava. Merenkulun kielto on kumottava. Gazan sairaalat on rakennettava uudelleen ja varustettava uudelleen. Ja Israel on saatettava vastuuseen kansanmurhakampanjastaan. Ei vähempää kuin kansan selviytyminen – ja kansainvälisen oikeuden uskottavuus – on vaakalaudalla.